Astemääritteitä (eli intensiteetti-/vahvistussanoja) voidaan käyttää määrittämään adjektiiveja ja adverbejä sekä joitakin määrää ilmaisevia pronomineja (moni, monta, harva, usea). Astemääritteillä saa tekstiin väriä – on eri asia sanoa, oliko juhlissa hauskaa, ihan hauskaa, todella hauskaa vai aivan törkeän hauskaa. Astemääritteitä käytetään sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä, mutta eri sanat tuovat tekstiin tai puheeseen erilaisen sävyn.

1. aika, melko, sangen, varsin, jokseenkin, kohtalaisen, kohtuullisen, melkoisen, suhteellisen

• esiintyvät yleensä positiivisissa lauseissa
• ilmaisevat ominaisuuden kohtalaista tai suhteellista määrää eli vähentävät adjektiivin/adverbin merkitystä: aika hieno, melko ikävä, sangen merkillinen, kohtuullisen hintainen, melkoisen erikoinen

2. erittäin, hyvin, todella, tosi, oikein, oikeasti; liian

• esiintyvät yleensä positiivisissa lauseissa
• vahvistavat adjektiivin/adverbin ominaisuuksia: erittäin vähän on vähemmän kuin vähän, tosi paljon enemmän kuin paljon
• tosi on käytössä erityisesti puhekielisessä kontekstissa

3. kovin, järin, erityisen

• käytetään negatiivisissa lauseissa
• perheeni ei ole kovin iso = perheeni on melko pieni

4. ihan, aivan

• positiivisten adjektiivien/adverbien kanssa ihan heikentää merkitystä (ihan kiva), negatiivisten sanojen kanssa vahvistaa (ihan hirveä)
• aivan vahvistaa sanan merkitystä: aivan ihana, aivan kamala
• voivat esiintyä merkityksessä ’täysin’: hän ei ole enää ihan/aivan samanlainen kuin ennen
• ei yleensä käytetä kvanttoripronominien kanssa: ihan monta, aivan paljon todella monta / melko harva, hyvin paljon
• ei yleensä käytetä yleensä sellaisten sanojen kanssa, joiden merkitys on neutraali: aivan pitkä todella pitkä / aika pitkä, ihan vanha todella vanha / aika vanha
• molempia voidaan käyttää vahvistamaan joitakin muita intensiteettisanoja: ihan tosi vanha, aivan liian nälkäinen
• Ihan on näistä kahdesta puhekielisempi. Aivan-määritteen puhekielisyys riippuu kontekstista.
• Näyttää siltä, että nykykielessä molempia voidaan käyttää epätyypillisessä kontekstissa, jolloin tekstiin tulee leikillinen sävy (aivan hyvä laulu, ihan vanha mummo). Astemääritteet ovat muutenkin hyvin elävä sanaryhmä – esimerkiksi se muuttuu jatkuvasti, mikä on puheessa eniten käytetty määrite!

5. genetiivisijaiset määritteet: hirveän, kauhean, hemmetin, saakelin, vitun, sairaan, älyttömän, törkeän, helvetin, luvattoman…

• vahvistavat adjektiivin/adverbin merkitystä
• sairaan makee, helvetin hieno

6. niin, näin, noin

• Mä inhoon sitä tyyppiä niin paljon! Miten se voikin olla noin tyhmä.

7. sika-, super-

• vahvistavat adjektiivin/adverbin merkitystä
• sikasiisti, sikaruma, superihana

Artikkelin pohjana käytetyt lähteet: VISK, Astemääritteet leksikaalisina nallekarhuina (Jarmo Jantunen 2015)